Kennelini ja minä



Olen Elina Muteli. Kauneudenhoitoalan ammattilainen, yrittäjä Mäntästä.

Kasvatustyö on hyvin pientä, kasvatan sen verran, että oma linja säilyy.


Tästä se alkoi vuonna -78 Sessen Charlotta 11 kk


Jysky -80 ja Sessen Charlotta
Molemmat tervelonkkaisia

Para Bull Bullmastiffeja on ollut jo 27 vuotta, olen suomen vanhin kasvattaja..ei , ei oo todellista, olla jossain asiassa SUOMEN VANHIN... ei kuulosta yhtään seksikkäältä, ei ollenkaan. Tämä täytyy saada kuulostamaan jotenkin paremmalta.. muotoillaan se toisin. Sanotaan, että muut minua vanhemmat ovat luovuttaneet.. heittäneet kirveen kaivoon, laittaneet rukkaset naulaan. Joka tapauksessa,Para Bull pentueita on syntynyt 30. Jalostus on tukeutunut hyviin tuonteihin Amerikasta, Englannista, Ruotsista ja Kanadasta
sekä keinosiemennyksiin ja astutuksiin hyvillä vieraslinjaisilla uroksilla niinikään Amerikasta, Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Englannista.

Para Bull uroksia on käytetty 55 pentueen isänä ja tuonti uroksiani on käytetty 56 pentueenisänä. Myös Para Bull linjaiset nartut ovat olleet monen kennelin kanta narttuina.

Para Bull koiria on viety useita Espanjaan, monia Saksaan, Ruotsiin, Venäjälle, Viroon ja Kreikkaan.

Minulla on ollut tärkeimpänä kriteerinä jalostus koiria valitessani hyvä luonne. Ja se on tuottanut tulosta. Bullmastiff ei ole aina ollut luonteeltaan se koira, jonka me tänä päivänä yleisimmin näemme sen olevan. Emmekä vieläkään voi tuudittautua siihen uskoon, että ongelmat ovat takana päin. Bullmastiff ei ole jokapojan koira, vieläkään. Se on taistelukoira pohjainen rotu ja se tuo luonteeseen tiettyä särmikkyyttä, se ei ole laumakoira, jonka voi laskea aikuisena koiralaumaan, se on parhaimmillaan pidättyväinen saman sukupuolen edustajia kohtaan.. huonoimmillaan se ei pidättäydy. Jo sen koko tuo rajoitteita.

Luonteen muuttuminen ei ole tapahtunut itsestään, se on vaatinut ankaraa karsintaa ja tietoa rodun ja yksilöiden taustoista ja rodun ominaisuuksista. Ja yleensäkin Bullmastiff kasvatuksen kulmakivi on tiedostaa, minka rodun kanssa ollaan tekemisissä.

Bullmastiff on rotu, jota ei koskaan saa alistaa. (Mielestäni näin ei saa tehdä millekään rodulle) Erityisen tärkeää on, että missään tilanteessa bullmastiff ei saa pelätä omistajaansa, mutta nämä ovat asioita joita ei muutaman rivin puitteissa pysty selventämään.

Kun aloitin Bullmastiff harrastuksen vuonna 78 oli Bullmastiffejä Suomessa vähän ja oli erittäin tärkeää saada uutta verta jo kovin sisäsiittoiseen kantaamme. Englannissa ihmettelin näyttelyissä, miten koirat saattoivat olla lähekkäin kehässä, meillä tuomaritkin muistuttivat -välimatkaa-välimatkaa- tappeluiden välttämiseksi.

Vuosien varrella luonteen lisäksi myös koirien ulkonäkö muokkautuu kulloistenkin tuomareiden mieltymysten mukaan ja heidän näkemyksensä rotumääritelmästä vaikuttaa siitosyksilöiden valintaan.Nämä valinnat ohjaavat jalostusta.Palkittuja koiria käytetään siitokseen.

On valitettavaa, että näyttelyiden järjestäjät suosivat arvostelijoina kovin usein ulkomaisia tuomareita maista, joissa Bullmastiff kanta on pieni ja arvostelijan kokemus näinollen vaatimaton. Tämä sekoittaa pakan.Valitettavasti se saa myös valion arvon kärsimään arvonalennusta.

Arvostan suuresti useimpien suomalaisten tuomareidemme asiantuntemusta.Näkisin mielelläni heitä useammin Bullmastiff kehissä.
Pääsääntöisesti ulkomaiset tuomarit laittavat jakoon kaiken, mitä jaettavissa on. Näyttelyssä voi 50 koiraa saada ERIN, ennen muutosta SA.n sai pääsääntöisesti vain voittajaluokan 3 parasta koiraa.

Meillä on pitkään ollut erittäin hieno Bullmastiff populaatio.Parhaat yksilömme kisaavat voitosta missä maailman kolkassa tahansa.Kilpailemme uskottavasti Englannin ja USA.n rinnalla johtavan Bullmastiff kasvattaja maan tittelistä.Meillä on kattavat terveystutkimukset.
Ennenkaikkea meillä on kunnianhimoisia kasvattajia,joilla on näkemystä ja visioita viedä rotua eteenpäin.


Koirapojan lepohetki hoidokkien seurassa.

Kautta vuosien on kamppailua käyty lonkkavikaa vastaan, mutta tilanne on vuosi vuodelta mennyt hieman vain pahemmaksi.

Kasvattieni sairaus prosentti 42.5
57.5% on lonkiltaan todettu terveiksi, se ei tietenkään vielä ole hyvä tulos, vaikka se suomen kantaan nähden on erittäin hyvä tulos. Kuitenkin on pyrittäv' saamaan kaikki kasvatit tervelonkkaisiksi.

Jalostusmateriaalia pitäisi olla enemmän, koiria on, mutta sopivan uroksen löytäminen on vaikeaa. Jos löytyy tervelonkkainen, saattaa suurin meriitti olla annettu matokuuri!

Tervelonkkaisia koiria on kennelissäni syntynyt seuraavasti:

Para Bull Casi
Para Bull Olga
Para Bull Arttu Boy
Para Bull Diana
Para Bull Autumn Wind
Para Bull Carmensita
Para Bull Donnaklaara
Para Bull Sangritha
Para Bull Stallonetta
Para Bull Pure Jenkki
Para Bull Jemina Fallow Me
Para Bull Tailwind Tails
Para Bull Night Raider
Para Bull Night Keeper
Para Bull Night Queen Iris
Para Bull Maalaisjuntti
Para Bull Quatre
Para Bull Cinqo
Para Bull Fontana
Para Bull Aurinko Tanssi
Para Bull Santa Revolution
Para Bull Santa Esmeralda
Para Bull Santa Scarlet
Para Bull Santa Monica
Para Bull Lauri Klonkku
Para Bull Malva Voimapää
Para Bull La Mer
Para Bull Mon Ami
Para Bull Jet Aime
Para Bull Yö Vartija
Para Bull Pilkko Pimeä
Para Bull Mon Nette
Para Bull Ma Tilda
Para Bull Pet Of Schadow
Para Bull Select Choice
Para Bull Venuksen Kenkä
Para Bull  Santeri Suuri
Para Bull Papaija
Para Bull Montana
Para Bull Vanilja
Para Bull Tom Bombadill
Para Bull Call Me Caramia
Para Bull Sieglinde
Para Bull Huantoreena
Para Bull Garlos
Para Bull Palaka


Pentujen ulkoilua


Kennelini on siellä missä minäkin

Tässä kennelissä miehetkin tekevät töitä. Colom Lenny hoitaa pentuja.

Para Bull Kehä-Kukka ja Mery Cox


Seuraa Johtajaa!



Pikkuväkeä From Pahvilaatikko


Fin & S CH Para Bull Pure Jenkki


Korvien teippausta


Iida, Kara, Kippari, Leksa ja pennut.


Nanku ja Saikku syksyllä -08